Tuli tuossa pohdittua yksi päivä kummiutta. Itselläni on kaksi kummilasta. Toiseksi vanhimman isoveljeni poika ja isosiskoni tytär. Molemmat maailman ihanimpia. Kummipoikani (täällä vaikkapa O, ainakin vielä) täyttää heinäkuussa 4-vuotta. Kova poika hääräämään ja tekemisen mies. Kova tarinan kertoja ja suklaa silmäinen hurmuri. O:n kummitäti minusta tuli siis heti samana syksynä kun pääsin ripiltä. Kummityttöni P taas täyttää toukokuussa vuoden. P osaa jo kauheasti kaikkea ja lievä sydänvika, ei tämä pienen ihmisen menoa hidasta. Hän vielä ihan kummitätin vauva, vaikka jo aika iso onkin. Voin kuvitella sen menemisen määrän mikä alkaa kun neiti lähtee käveleen. P asuu sen verran kauempana, että näen harvemmin häntä kuin O:ta. Juuri se tekee hänestä entistäkin rakkaamman. <3

Minut saataa siis hyvinki usein löytää kaupassa lasten/vauvanvaate osastolta. Kaikkea pientä kivaa on pakko kummilapsille ostaa. Muille siskon ja toisen veljeni lapsille en lahjoja oikeastaan ostelekaan. Elikkä synttäriksi ja jouluksi menee O:lle ja P:lle isommat paketit ja muuten vaan vaatetta tms. :) Nyt olis ostoslistalla O:lle aurinkolasit, joita Kappahlissa kokeilimme ja P:lle jonkun sortin söpöset kengät.

Mikä on sitten kummin tehtävä? Minusta se on se, että ollaan vanhempien apuna lapsen kasvatuksessa. Kummi ei siis todellakaan ole mikään lahjakone, vaan tärkeä ja läheinen ihminen. Ja kummilapsille tärkeysosoitetaan jonakin muuna kuin lahjoina. (Myönään, että itse kummilapsilleni noita lahjoja haalin vähän turhaakin, mutta himoshoppaajana minun ON PAKKO OSTAA JOS SAA HALVALLA. Itse siis myös yritän olla tällainen tärkeä henkilö-kummi, enkä lahjakone kummi. Kummilapset ovat tällä hetkellä minulle todella tärkeitä ja yritän heitä myös tasa-arvoisesti kohdella. Ja vaikka pieni P sydänviasta kärsiikin en saisi silti suosia häntä, niinkuin ehkä vähän nyt teen. Molemmat ovat kuitenkin todella rakkaita ja tärkeitä. Osa minua puuttuis, jos heitä ei olis.

Kun muille pukkaa vauvakuumetta niin mulle tulee kummikuume. :)

 

Katja